Unimaa

Paikka: valtava matkustajaterminaali
Aika: yöllä

Yritin nostaa rahaa automaatista, koska olin ilmeisesti lähdössä jonnekin, mutta automaatin näytössä ei toiminut valo ja koska terminaali oli pimeä, en millään saanut selvää, mitä näytöllä kulloinkin luki. Mukanani minulla oli muovipussillinen kaupasta juuri ostettua ruokaa. Sitten minua tultiin hakemaan puhelimeen (en muista kuka se toinen oli, jälkimmäisenä tuli uskonnonopettaja), jolloin jätin muovipussin siihen automaatin viereen.

Puhelin oli terminaalin kahvion tiskillä ja se oli 80-lukulainen NMT. Siellä oli äiti, jolla ei tuntunut olevan oikein mitään asiaa, ja minä sanoin mahdollisimman tylysti, että ei tässä nyt jouda tyhjiä löpisemään kun lähtö on tuota pikaa ja sitä paitsi tämä on kahvilan puhelin, jota ei passaa pitää varattuna. Äiti taisi vähän suuttua.

Menin takaisin automaatille ja huomasin, että muovipussini oli varastettu. Etsin sitä automaatin lähistöltä, mm. viereisen ulko-oven eteisestä, jossa oli joitain koulukavereita ja valtavasti isoja koiria, mutten löytänyt muovipussiani. Sen sijaan löysin pahvilaatikon jossa oli pienempiä pahvilaatikoita, joissa oli tavaroita pakattuna viimeisen muuton jäljiltä. Ihmettelin, että mistä nekin tänne ovat joutuneet, mutta siirsin ne syrjään ja aioin ottaa nekin mukaani. Sitten joku (isä?) toi vielä lentolaukkuni, jota en tätä ennen edes tiennyt pakanneeni.

Paikka: kotona
Aika: illalla

Tulin kotiin oltuani viikon poissa ja huomasin, että olin unohtanut asunnon oven auki. En sepposen selälleen mutta selvästi raolleen. Eteisessä paloi valo ja tietokonekin oli jäänyt päälle, mutta ilmeisesti kukaan ei ollut käynyt sisällä, tai ainakaan mitään ei tuntunut puuttuvan.

Paikka: Suvannossa
Aika: pimeä ilta, sulan maan aikaan

Ju-serkku oli elävä Lego-ukkeli, joka härnäsi ja kiusasi Jo-serkkua. Käskin Jo:ta heittämään Ju:n metsään, ja niin tämä teki, mutta jotenkin vain Ju (joka oli vähän roskaantunut ja mustunut päästään lennettyään pöpelikköön) pääsi Lego-ukon jaloistaan huolimatta takaisin hetkessä ja jatkoi kiusaamistaan.

Paikka: P-niemen ja Kemijärven välillä, tien laidassa
Aika: iltapäivä, talvella

Kuntoilin tien vieressä olevassa kinoksessa olevalla kuntolaitteella. Rivitalolapsista S rakensi jonkinlaista lumilinnaa vieressä ja Jannekin oli siinä jotain tekemässä. Katsoin, kun joku hiihti ojan toisella puolella P-niemeen päin, ja naureskelin Jannelle, että jotkut näköjään oikeasti tekevät sitä, mitä minä aina unissani, ja kerroin edellisestä unestani. Kaikenlaisia pösilöitä sitä, heh heh, ja jatkoin kuntoilua lumikinoksessa olevalla kuntolaitteellani.

Hiihtäjän perässä, siis metsän puolella, tuli ambulanssi, jonka keulassa oli lumiaura. Se kääntyi meidän kohdalla tielle päin ja ajoi melkein päälleni, jolloin huomasin, että sen sisällä olijat eivät nähneet meitä. Se jatkoi edelleen S:ia päin, jolloin huomasin, että S ei nähnyt sitä ja jäisi ambulanssin alle. Yritin varoittaa häntä huutamalla, mutta kuten tavallista, huutamiseni oli vain surkeaa piipitystä, ja niinpä ambulanssi ajoi S:n yli. Yllättäen hän näytti kuitenkin ihan hyvinvoivalta sen jälkeen, ja kun koetin kysyä, että onko hänellä murtuneita luita tai jotain, niin hän oli vain harmistunut tapahtuneesta, mutta sanoi, että tuskin hänessä oli edes mustelmia tai naarmujakaan.

Ambulanssi pysähtyi ja siitä tuli ulos lauma mustalaisnaisia, jotka eivät tuntuneet oikein tietävän, mihin päin olivat menossa, eikä heitä tuntunut erityisesti kiinnostavan sekään, että olivat juuri ajaneet jonkun yli ambulanssillaan.

Paikka: Savukoski/Sodankylä/P-niemi
Aika: päivä

Olin jonkun tanssiryhmän (?!) kanssa Henkan mummilan takapihalla. Talon isäntä, P tuli ajamaan meidät pois siitä, jolloin siirryimme sen talon etupihalle. Tämän tapahtuessa oli kesä. Sitten olin lähdössä kalaan, ja P halusi mukaan. Päätimme lähteä verkoille. Oli talvi, joten lähdin kohti kalapaikkaa niin, että makasin mahallani ja työntelin itseäni käsillä eteen päin lunta pitkin (se luisti hyvin!) ja P istui selässäni. Matka oli Sodankylästä P-niemeen, ja oltiin jo melkein perillä kun P väsyi matkantekoon (vanha mies kun oli) joten jätin hänet siinä sopivasti kohdalle sattuneeseen taloon.

Ajattelin kyllä unessakin, että tämä on aika erikoista, kulkea nyt tämmöinen matka mahallaan lunta pitkin liukuen, vanha mies selässä. Mutta ei se kovin raskasta ollut. Niskaan vain vähän sattui eteen päin katsominen.

Paikka: pohjoisen rivitalokodissa
Aika: illalla ja seuraavana aamuna

Isä oli päissään ja rähjäsi minulle jostain. Seuraavana päivänä tuijottelin ikkunasta ulos. Olin lähdössä kotiin, enkä jaksanut tehdä mitään, hyvä kun seistä. Ajattelin potkivani isän hengiltä.

Paikka: tuntematon kaupunki
Aika: päivä

Janne oli sanonut asian suhteen häntä ilmeisesti painostaneelle äidille, että on menossa naimisiin, vaikka kertoi minulle, ettei hänellä ole oikeasti edes tyttöystävää. Äiti, kun pääsi selville tästä, oli niin masentunut, että tappoi itsensä (hyppäsi muistaakseni kerrostalon katolta).

Paikka: Spar-kaupassa
Aika: iltapäivä alkukesästä

Asunnossani asuneella tytöllä oli vauvaikäinen pikkusisko, jonka hän jätti sinne yksin, ja kaupungin suunnasta oli tulossa pyörremyrsky. Oli tulossa äitienpäivä tai jokin sellainen, ja minä yritin lähettää Spar-kaupassa sieltä ostamaani muumikarkkirasiaa tai jotain yhtä typerää juhlapäivän takia tytölle, mutta mistään ei löytynyt postimerkkejä (jonotin eilen kassalla jonkin aikaa tämän tapaisen syyn takia oikeasti). Minulla oli kova hätä vauvan takia, sillä en voinut ajatella muuta kuin että se on yksinään peloissaan siellä minun asunnossani ja kaiken hyvän lisäksi tulee vielä hirmumyrsky. Lopulta taisin jättää karkkirasian postittamisen sikseen ja olin lähdössä vauvan luo kun uni loppui.

Paikka: terapiapaikka
Aika: iltapäivä

Pyöräilin terapiapaikalle. Vein pyörän talon taakse, enkä ehtinyt siitä sisälle kun terapeutti tuli siihen. Rupesin kiukuttelemaan jostakin ja sitten kun itkin, terapeutti lohdutti minua ja kietoi kätensä ympärilleni äidillisesti ja siinä oli oikein hyvä olla. Vaikka sitten, kun muu ryhmä tuli paikalle, rupesi hieman huolestuttamaan, että mahtavatko olla minulle kateellisia.

Sitten oli tulevaisuus ja paljastui, että terapeutti on osa-aikainen luontaistuotekauppias, ja koska kuuluin johonkin kaupunkisotajoukkoihin, minä lähdin suorittamaan lentävällä autolla tuhoamistehtävää ja kuusi ydinpommia räjähti jossain kaukana ja jäimme odottelemaan maailmanloppua.