Unimaa

Paikka: Jäämereltä etelään tulevat pitkospuut
Aika: päivä ja ilta syksyllä (?)

Kävimme jäämeren rannalla ja sitten olimme kävelemässä kotiin pitkin pitkospuita, jotka menivät Sodankyläntien paikalla. Hirviäkurun näköisessä paikassa äiti hoksi ilmeisesti jonkin unohtuneen ja lähti palaamaan takaisin. Isä yritti ottaa joistain lapuista jotain selville, muttei onnistunut siinä. Mukana oli kaksi Mag-Lite-lamppua, omani (musta) ja sininen, joka näytti sinistä valoakin. Isä käski näyttää valoa lapuille omituisessa kädenasennossa, ja harmikseni sinisen lampun valo oli nähtävästi tarkoitukseen jotenkin parempi kuin omani.

Olin näyttänyt valoa tuntikausia kun huomasin, että isä olikin jo alkanut ajat sitten nukkumaan pitkospuilla. Ilta alkoi jo pimetä ja vasta siinä vaiheessa huomasin, että äitikin oli jo tullut ja nukkui isän vieressä. Yritin herättää heitä, koska minusta meidän olisi kannattanut mennä kotiin yöksi eikä suinkaan jäädä siihen pitkospuille nukkumaan.

Paikka: Suvannossa
Aika: talvipäivä

Olimme pilkillä Tuomon mökin edessä Pasin ja Jannen kanssa. Minulla ei ollut onkea vaan vain siima, jonka yläpäässä oli rinkula, josta sitä pitelin vasemmalla kädellä ja oikealla kädellä tunnustelin siimaa. Janne tuli viereiselle reiälle ja pilkkinsä sotkeutui omaani. Sen selvitettyään Janne siirtyi vähän kauemmaksi. Sitten onkeeni tarttui niin iso kala, etten oikeasti pilkillä sellaista ole koskaan saanut. Rupesin vetämään sitä laiskasti ylös. Toisaalta voimani eivät riittäneet, toisaalta välissä olin niin apaattinen, etten vain jaksanut. Sain kalan jo reiästä näkyville (se oli kohtuullisenkokoinen hauki) ja isä oli valmiina nappaamaan sen, mutta sitten se pääsi irti. Ajattelin, että totta kai se pääsi, kun niin laiskasti vedin sen ylös, ja että olisin sen varmaan saanut, jos olisin kunnolla vetänyt, kun se näinkin kauan pysyi.

Paikka: ala-asteella
Aika: yöllä

Ala-asteen yläkerran peräluokka oli yläasteen biologian luokka. Ala-aste-aikainen kolmen pojan koplamme oli siellä jostain syystä yöllä, K. jopa nukkui. Yhtäkkiä huone kallistui niin, että pulpetit liikahtivat, ja ennen kuin ehdittiin keksiä, mistä oli kyse, se tapahtui uudestaan. Sitten tajusimme, että koko talo taitaa romahtaa, ja lähdimme sieltä pois. Ehdimme pihalle ihan hyvin, ja näkemään, kuinka huonetta pystyssä pitäneet pylväät (sellaisia ei oikeasti ole, eikä ollut vielä luokasta lähtiessämme) kaatuivat yksi toisensa jälkeen, ja sitten koko talo sortui siltä kohtaa maahan. Minua huoletti, että sortuma laajenisi sille kohtaa, jossa seisoimme, sillä katto levittäytyi koko pihan ylle, ja yritin vaivihkaa hivuttautua pois sen alta, tielle, yrittäen kuitenkin samalla nähdä sortumisen.

Talossa, joka nyt oli itse asiassa osittain myös nykyisen asuintaloni viereinen A-talo, eli siellä asui ihmisiä, ei onneksi ollut ollut muita kuin me. Rupesimme keräämään sortuman seasta sinne jääneitä tavaroita, joita oli paljon. Paikalle tuli myös muita ala- ja yläaste-aikaisia poikia ja joku kaivoi raunioista esille Vietkong-sissin ruumiin. Kun hän jäi tutkimaan, oliko sissi elossa, minä äimistelin sitä ääneen sanoen, että tuo ei ihan varmaan ole ollut elossa enää edes silloin, kun se tänne on tuotu (ruumis oli aika kellastunutkin) ja kehotin olemaan koskematta.

Paikka: ?
Aika: ?

Sahasin vasemman käteni irti tilapäisesti (en muista, mitä tarkoitusta varten). Se kiinnittyi ihan hyvin takaisin. Sitten Jannekin arveli tarvitsevansa samaa toimenpidettä ja minä tarjouduin sahaajaksi. Janne piirsi viivan, jota pitkin minun pitäisi sahata, mutta minusta sen olisi pitänyt tulla hauiksen yläpuolelle eikä päälle. Tässä vaiheessa minua alkoi mietityttää koko homman järkevyys, koska ajattelin, että käden irti sahaaminen saattaisi sattua aika tavalla, ainakin siitä lihaksen kohdalta. Yritin houkutella Jannea sahaamaan itse, koska minultakin se oli onnistunut, mutta Janne oli sitä mieltä, että parempi, kun minä sahaan. Minäkin ajattelin, että mieluummin minä itse sahaan kuin annan jonkun muun sahata, mutta silti yritin viimeiseen saakka sinnitellä vastaan ja kouristelin sahaamisen ajattelemisen aiheuttamissa inhon- ja kauhunpuistatuksissa.

Paikka: yläasteen pihalla
Aika: illalla, loskaisella talvikelillä

Stallman FSF-kumppaneineen päätti haarauttaa Linuxin, koska siihen oli pantu DRM-teknologiaa ja jotain muuta, jonka turhuutta demonstroidakseen FSF keitti kananmunia Linuxin avulla. Myös Linus oli mukana tilaisuudessa, ilmeisesti osoituksena siitä, että tämä tapahtui yhteisymmärryksessä eikä minkään riidan tuloksena.

Asensin FSF:n Linux-version heti kokeeksi ja pieneksi yllätyksekseni se toimi heti ihan hyvin, lukuunottamatta pientä nykimisbugia (kaikki liikkui sykäyksittäin). Testisovelluksena minulla oli jonkinlainen virtuaalitodellisuus jossa olin itse sisällä ja jossa oli myös jonkinlainen bakteerikantasimulaatio vihreän, hohtavan homeen kaltaisina pikku pisaroina jollain läheisellä betonipinnalla.