Unimaa

Paikka: Jyväskylä (osin Rovaniemi)
Aika: talviyöllä, sitten aamulla

Matkustin Jyväskylän metrolla (niin). En ollut ennen sillä matkustanut ja kaikki reitin varrella olevat paikannimet tuntuivat minusta vierailta, paitsi Kangaslampi, joka oli päätepysäkki. Päätin jäädä siellä pois ja ajattelin, että onneksi Jyväskylä on kuitenkin sen verran pieni kaupunki, että täällä on vaikea eksyä ihan totaalisesti.

Jotenkin olin harhaillut Kangaslammesta Kuokkalaan. Oli hämärää (koska oli yö) mutta siitä huolimatta näin lapsia leikkimässä joen (joka vastasi ilmeisesti Jyväsjärveä sijainniltaan vaikka olikin enemmän niin kuin Ounasjoki) jäällä. Joen yli meni kapea silta, joka oli oikeastaan pelkkä luminen pötkäle. Kuvittelin, että lumen alla on noin puolentoista metrin levyinen puusilta kaiteineen, mutta se on satanut niin täyteen lunta, että kaiteetkin ovat jääneet sen lumen alle.

Lähdin ylittämään jokea siltaa pitkin, mutta jouduin melkein pakokauhun valtaan koska minkäänlaisia kaiteita ei ollut ja lumi oli ihan pehmeää. Valuin vähitellen kontalleni ja sitten jalkani upposivat “sillan” lumeen, aina niin syvälle että tunsin toisen jalkani juuri ja juuri koskettavan jossain lumen alla olevaa puista reunaa. Pelkäsin, että jos liikahdankaan, hujahdan kokonaan lumen läpi ja putoan (korkealta) alla olevaan jäähän. Ohitseni kulki alusta asti ihmisiä ja minua hävetti, etten kyennyt itse etenemään, ja samalla ihmettelin, kuinka muut kykenivät kävelemään sillan yli ihan huolettomasti, koska se oli niin petollinen. Huolettomuutensa ansiosta he näyttivät pysyvän lumen pinnalla.

Sitten oli seuraava aamu ja poliisit ottivat minut koppimaijan kyytiin. En ilmeisesti ollut tehnyt mitään, vaan sain ilmeisesti vain kyydin kotiini. Autossa ei ollut sen mallista huolimatta koppia vaan kaksi riviä takapenkkejä. Minä istuin keskimmäisellä rivillä yksin ja takimmaisella rivillä istui kaksi teini-ikäistä tyttöä. He eivät vaikuttaneet mitenkään huolestuneilta, joten ilmeisesti hekin olivat vain kyydissä eivätkä epäiltyinä.

Hanttimiehen paikalla istunut poliisi ojensi minulle jonkin asiakirjan, jota ilmeisesti olin pyytänyt (se ei ollut passi, mutta joku vastaava, tarpeellinen). Kun tartuin siihen, poliisi ei ensin meinannut päästää irti, mutta huomasi sitten jotain, jolloin sain paperini. Poliisi oli ilmeisesti ajatellut että minun pitäisi maksaa ensin, mutta kun aloin kysymään hinnasta, koska en nähnyt sitä tässä saamassani paperissa, hän ojensi juuri toista paperia (tämä oli se, minkä hän oli tuossa edellä huomannut), josta näkyi, kuinka paljon olin velkaa. En muista tarkkaa lukua, mutta se oli kaksinumeroinen.

Poliisiautoon tuli ilmoitus kolarista, ja ennen meidän viemistämme se ajoi ensin asemalle, josta tämä äskeinen konstaapeli haki kaksi kopiota onnettomuusraportista: paksuja paperipumaskoja keltaisissa kansissa. Hän antoi toisen kuskina olevalle, ja molemmat alkoivat lukea raporttia. Myös kuski, vaikka samalla hän lähti kaasuttelemaan pois asemalta kohti onnettomuuspaikkaa. Minä ajattelin, että onpa tämäkin nyt, kun katselin, kuinka poliisi ohjasi maijaa vasemmalla kädellään ja keskittyi pääasiassa papereihin, vilkuillen vain välillä, ettei törmäisi muihin autoihin. Kuski sanoi kuitenkin pian, ettei jaksanut lukea raporttia ja heitti sen pois samalla kun tultiin isolle tielle, jolloin vauhti kiihtyi.

Viereisellä jalankulkuväylällä vastaan tuli puliukko, jolla oli paita, muttei ollenkaan housuja. Katselimme hanttimiehen paikalla olevan poliisin kanssa tätä tyyppiä, ja poliisit keskustelivat siitä sitten keskenään. Kuskina ollut sanoi, ettei tuollaiselle voida mitään tehdä ja kertoi sitten jonkin toisen, vähän vastaavan esimerkin, josta kuulemma voitaisiin antaa huomautus, muttei sakottaa. Minua munasillaan kävelevä puliukko vain huvitti ja ajattelin, että sääli se olisikin, jos tuollaista nyt sitten vielä rangaistaisiin.

Paikka: pieni koululuokka
Aika: iltapäivällä

Olin tullut tähän luokkaan koska täällä olevalle lapselle oltiin etsitty ilmoituksella kaveria, joka saattaisi hänet koulusta kotiin näin iltapäivisin. Oli ilmeisesti välitunti, koska oppilaita ei luokassa ollut. Opettaja esitteli minulle pojan tekemiä kuvaamataidon töitä, joista suurin osa oli tavanomaisia lasten akvarelleja sun muita, mutta viimeisenä opettaja löi pöytään mustalla, terävällä tussilla piirretyn sarjakuvan, joka olisi vetänyt vertoja monen niinsanotusti oikean sarjakuvapiirtäjänkin töille. Totesin, että “aivan mahtava!”, melkein vahingossa, sillä niin vaikuttunut olin.

Jäin sitten odottelemaan istuskellen luokan laidalla, lattialla jalat ristissä, kun opettaja piti viimeistä tuntia. Poika, josta minun piti pitää huolta, oli hiukan ylipainoinen, ja hänellä oli lyhyt, musta tukka (kuten minulla). Sain sellaisen vaikutelman, että hän oli myös lievästi autistinen, sillä hän vaikutti epätavanomaisella tavalla tylyltä. Luokan toisella laidalla oli pulpetteja, jotka oli käännetty kohti luokkaa, ja niillä istui jonkinlainen raati. Ilmeisesti nämä eivät olleet lasten vanhempia vaan joitain nuoria aikuisia. En oikein tiedä, mikä heidän tehtävänsä siellä oli, mutta opettaja esitteli heillekin pojan töitä ja sanoi sarjakuvaa minua siteeraten mahtavaksi.

Ajattelin, että tämähän on oikeastaan aika mainio idea, että erityislapsella on aikuissaattaja kotimatkalla, jottei ainakaan kukaan pääse häntä kiusaamaan.

Paikka: mummilassa
Aika: myöhään illalla

Söin käristystä tai jotain muuta liharuokaa ja menin sen jälkeen vessaan putsaamaan hammasvälejä hammaslangalla. Lihaa irtosi hampaista valtavat määrät, mutta samalla ikenistäni alkoi tulla verta ja sitä tulikin paljon. Verta roiskui joka paikkaan ja lopulta minusta alkoi tuntua, että päässäni taitaa olla reikä, kun sieltäkin valui verta niin julmetusti. Menin pikkukamariin, jossa äiti jutteli Jannelle, ja yritin vältellä viereisessä kamarissa nukkuvaa pikku-j:tä, jottei tämä järkyttyisi kun olin yltä päältä veressä. Pyysin äitiä tutkimaan päätäni siltä varalta, että siellä on reikä.

Sitten olin yhtäkkiä samassa paikassa mutta jonkun vieraan, pienikokoisen naisen “potilaana”. Olin tullut plastiikkakirurgille, joka oli varsin erikoista, koska siihen liittyi jonkinlaista eläinten geenien siirtoa ihmiskehooni ja osana sitä kasvoillani kävelytettiin erilaisia eläimiä, kuten kämmenen kokoinen lintuhämähäkki. En ollut lopputulokseen kovin tyytyväinen, sillä minulta oli poistettu sukuelimet toista kivestä lukuunottamatta kokonaan ja lisäksi käsistäni, joista oli ollut tarkoitus tehdä nelisormiset, vasemmassa oli pikkusormesta jäljellä sentin mittainen tynkä, ja loppu sormi oli nähtävästi upotettu senpuoleiseen kämmensyrjään, ihon alle, koska siinä kohdassa oli sormen kokoinen pahkura.